Voihan lunssa

Kuva: Mtv.fi

Se on ollu ny voimakkaana täälä meilä. Mies sen alotti ja met äitini kans seurasima sitte. Pari kuukautta jylläny, joskus on parempana. Tuntuu ettei mikhän auta, kaikkea on yritetty.
Siihen on monta vippaskonstia, sipulimaiosta viinala kastelthuin villasukhin, siplimaitoa kokkeilin, en toista, mutta muila konsteila yritin helepottaa oloa. Nenä on ollu punanen ko on pitäny niistää ja sitten se rohtu ja oli kipeä. Luin jostaki, että levittää hunajaa nenhän yön ajaksi ja joku kehotti käyttähmän aristaville rinnoile tarkotettua voietta. Hunajaa käytin ja se helpotti.

Alotin vissin sinkkitablettien käytön liian myöhään ja en ainakhan huomanu, että olis vaikuttanu.
Äitini on vanhempi ko mie, mutta hän selviytyi paljon nopeammin, vaikka hän ei liikukhan paljon ulkona.. Miehelä ja mulla on alkanu helpottahman olo vasta pari kolme päivää sitten. Pakoliset kotihommat on ollu pakko tehä, töistä olin poissa pari päivää. Kyllä tästäki selvithän.
Olen seuranu Saara Aallon X-Factor menestystä ja ko liikkuu täälä netin maailmassa niin tuli ethen tämä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/11/elina-sari-ja-saara-aalto-huippukokoustivat-mummolassa-yksivuotiaina  Olen kattonu tämän sillon ko se tuli televisiosta, mutta eihän sitä kaikkia muista.

Tämä on kyllä parasta lääkettä.

Minun eläin ja Roosa nauha

 Met olema mieheni kans saahneet tämän kissan perinnöksi pojaltamme.

Kauneusunien aika

Tassu rentona

Vietethän viimeisiä lämpimiä syyspäiviä

Tämä viikko on eläinten viikko ja 4.10 on eläinten päivä. Tänä vuona SEY:n  viikon teemana on hevonen.

Ittelä kallistuu enempi kissan puolele. Nyt on  minun eläimeni, kissani, päivä  ja viikko ja kyllä häntä onkin tänään lellitty ja rapsutettu. Kiehnääminen alkoi jo aamulla. Pyöri mieheni jaloissa eikä liikkunu ollenkhan, muuta ko pisti lattialle makkaahman. Onkhan hänelle kuues tai seittemäs aisti, en tiä, mutta on ollu jotenki erilainen, ko muina päivinä. Kissa on enemmän ko perheenjäsen ny ko on eläkheelä.
Uusin kissakirja http://kustantamo.sets.fi/kirja/sampy/. Tämä kirja ostethan ko tullee kirjakauphan. Sämpy-kissala on oma sivu naamakirjassa. Myös tämä kirja kiinnostaa:

Eläinten päivänä haluthan muistuttaa hyvästä eläinten kohtelusta ja kunnioituksesta. Mie ainaki yritän arvostaa kaikkea, mitä kissani tekkee ja kehua häntä. Meile hän on rakas perhheenjäsen. Monet ilot on meile antanu. Piän mie muistaki, mutta kissa on tärkein. Elläimilä on myös oma suojelupyhimys, Fransiskus Assisilainen ja hän on myös luonnon, luonnonsuojelun ja hyljeksittyjen suojelija.

fi.wikipedia.org/wiki/Franciscus_Assisilainen

henrik.katolinen.fi

koirakaverit.me

http://www.stadissa.fi/tapahtumat/66636/elainten-paivan-kynttilatempaus
Serkkupojan pihalta löyty tämä:

Meilä oli pari vuotta sitten ulkona kissa-patsas ja ko oma kissa näki sen, hän kiersi muutaman kerran ympäri sen ja löi tassula ja ko ei mithän tapantunu niin meni metrin päähän ja suihkautti kaaressa pissat pääle.
Roosa nauha

Rokkari Michael Monroe on suunnitellut nauhan ja kehottaa ostahman niitä monta, että saataishin enemmän rahhaa tutkimukshin ja syöpäneuvonnan edistämishen. Vaaleanpunanen takki huutokaupathan. Takissa on Monroen nimikirjotus ja takana nauha. Takhin on kiinnitetty lisäksi viisi muuta Roosa nauhaa. Takin koko on XL ja malli on melko lyhyt. Takin myyntihinta lahjotethan lyhentämättömänä Syöpäsäätiön kerhäyksen. Huutokauppa on auki 11.10 saakka ja siihen voi osallistua Huuto.net:ssä.

Miniä osti mulle tällaisen pari viikkoa sitten. Roosa nauha-kampanja teemana on "Positiivisuus on voimaa. Nauhassa tähet ovat valoa ja syämet rakkautta. Mie taian ostaa itte toisen, koska asia on mulle tärkeä.
Jostaki lehestä löysin ja otin talthen.

Unelmakartta

http://www.positiivarit.fi

Minun karttani ei ole vielä valmis, ko on ollu taas niin paljon menoja  ja kotityöt siihen pääle sekä avustajantyöni. Mie olen saanu siihen jo jotaki: tehny listan mielihyvvää tuottavista asioista, mitä mie haluan elämältä, löysin luonnon uuesthan, meinasi unohtua, ja asioita, jokka ovat mulle suuria, mutta toisele pieniä. Mutta pienin askelin ethenpäin.

Syyskuuki alkaa olehman lopussa, pari päivää jäljelä. Siinä oli iloa, iloa lapsenlapsista, äitini, kissamme, surua (serkkuni nukkui ikiuneen), kohtaamisia, kerhoja, ystäviä, marjoja, käsitöitä, sukulaisia, siivousta, aurinkoa, tuulta, kaikkea maholista, yllättävääki. Ei ollu suurempia sairasteluja, mitä ny lunssa yritti pilata päiväni. Lehet putoava puista ny ko tuulee ja sattaa. Säätiedotus meinasi, että tämä säätila kestää kolme päivää ja sen jälkhen on paljon haravoimista.

Mulla on paljon töitä kasossa eikä niitä ole tehny kukhan muukhan, äiti niistä huohmauttelee, hän yrittää omien voimien mukhan auttaa. En mie voi häntä estää tekemästä. Jos mie tehen sen niin hän pahotta mielensä enkä mie halua sitä. Olen onnellinen, että äitini on niin tarmokas (89 vuotta tullee joulukuussa).

Ilman ystäviä ei jaksa, he kannustavat, auttavat, ovat läsnä, tuovat iloa elämään ja mulla on tällainen ystävä, kaksiki. Ovat toisekki tärkeitä, mutta nämä kaksi ovat parhaita.Toinen assuu kaukana ja toinen lähelä ja molempien kans olhan viikottain yhteyessä. Näitä kahta en vaiha.
Tämä mummo lähtee nukkuhman, päivälä on vuorossa talkoohommia. Kissaniki näyttää jo nukahtavan.

Pienin askelin ethenpäin

Talven, kesän ja kevhään askelheet ovat takanapäin ja syksyä ja uutta talvea kohti kuljethan. Keveämälä mielelä menhän uutta huomista kohti. Ja kuvitelha, että nuo kivet ovat pienet askelmat. Perheen ja ystävien tuela sekä omala tahonvoimala selvisin pitkästä, tummasta kaudesta elämässäni. Nyt olen jättäny negatiiviset ihmiset ja itsensä kehujat ystävieni joukosta pois. Nyt ei ahista niin paljon ja ittelä on parempi olo.

Aloin ny syksylä tekehmän unelmakarttaa. Kartta tehdessä on lupa haaveilla, mulla onkin niitä paljon ja ittehän mie tiän, mitä tarvitten. Mie tehen karttaa leikkaamala minua kiinnostavia kuvia ja tapahtumia aikakuslehistä, ko mie en ossaa piirtää. Enkä tehe siittä liian isoa. Saapa nähä, miten luovuuteni kukkii ja mielikuvitukseni lentää. Ootan jo millainen on lopputulos.
Mie olen iloinen, että selvisin kaikesta kivusta, surusta, hylkäämisestä, vaikka ne yrittivät saaha otheen minusta. Kyllä elämä on ihanaa ja perhe ja jäljellä olevat ystävät ovat kultaakin kalliimpia.
Pidä itsestäsi huolta
helli itseäsi, ilahduta itseäsi
anna yllätyslahja itsellesi.
Se ei ole syntiä
vaan oikeaa rakkautta!
Sinä olet tärkein
mitä sinulla on.
Ja kun sinulla
on hyvä olla
sinun lähelläsi
on myös toisten
hyvä olla. Marleena Ansio  
Tässä minun verenpainelääkheeni.

Horisontissa näkkyy jo valoa

Pitkä, surullinen kesä ja syksy ovat takana, ei vain ollut voimia kirjottaa tännekhän, Mutta elämä voitti ja olen siitä kiitollinen, että jaksan taas. Suru on siirtynyt taka-alale ja en anna sen tulla mieleeni.

Tämä Aino Suholan runo oli usein mielessäni surullisina aikoina:
Tärkeää elämässä
Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo.
Minkä teetkin, tee takapuoli savuten.
Syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä
koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.

Ja jos kaadut, nouse ylös,
pane heftaa polveen ja etene taas.
Jos kaadut aina vain, ajattele,
että kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.

Tuntuu siltä, että mie tehin tuola tavala. On häätyny oppia naurahman ittehlen uuestaan, melkein kaotin sen. Nyt keskityn nykyhetkeen.

Voimaa tästä hetkesta
On aikoja, jolloin on liian raskasta uskoa tulevaan,
emme vain väliaikaisesti ole riittävän rohkeita.
Kun näin käy, keskity nykyhetkeen.
Löydä elämästäsi pieniä iloja ja onnen hetkiä,
kunnes rohkeus palaa.

Odota ilolla seuraavan hetken kauneutta,
seuraavaa ateriaa, unta,
hyvää kirjaa tai elokuvaa.
Odota että ehkä tänä iltana näet tähtiä tai
huomenna aurinko paistaa.
Upota juuresi tähän hetkeen
kunnes voimasi kasvavat ja
pystyt ajattelemaan myös huomista.
Ardis Whitman

Keskikesän juhla

Ei ole tämän kesän alku niin kylymä ko etellinen, mutta viileää on ollu ja tuulee melekein joka päivä. On ollu nuhhaa, mutta vihon viimein tohin jättää kalsarit pois. Kukkia en ole vielä laittanu ulos ko yhtenä päivänä sanothin, että on hallanvaaraa. Pikkuhiljaa tehny pihahommia. Ko ei voi vielä laittaa kukkia ulos, niin ihaillaan niitä muuten

Äiti (88 vuotta) kävi alkuviikosta järjestämässä hänen äitinsä ja isänsä hauta-asioita, tuumasi, että hän ei jaksa ennää kyykistellä (pyllistellä) sielä ja repiä rikkaruhoja. Hauala (varhmaan 4 metriä pitkä) on reunuskivet, pari metriä pituuelta ja niitä on kuus ja siinä kasvaa kortetta, ompas vaikea saaha poies. Hautaustoimisto hoitaa kaiken, laitethan nurmikko. Oli toela hyvä palvelu. Juhannukseksi luvathin, että on valhmiina. Käymä sitten laittamassa kukat laatikhon. Helpotusta äidilleni, hän ansaitsee sen..

Huomena lähethän rippijuhlin ko toiskertasella on konfirmaatio. Lainasin tätä Sirpa Jaakkolan värssyä, (ko ittelä ei tuo runosuoni taho tehä työtä) täältä: https://varssyja.wordpress.com, kiitos siitä.
                                 Rippipäiväsi aika tullut on
                                 lapsuuden portit suljet
                                 ja kuljet alttarille ensi kerran
                                 saamaan pyhää ehtoollista Herran.
                                 Nyt on koittanut aika nuoruuden
                                 ja muistoihin liität sen.
Kuukauen aikana onkin monenlaista juhlaa tieossa, joten siinäpä se kesä mennee ohi hujaoksessa. Toivothan, että lämpenee.

toivotan teille lukijoilleni.

Kesä ja hoppu

Ensimmäinen kesäaamu alko aurinkoisena, mutta ny on aurinko menny pilven taakse. Näyttä sääkarttaki, että on enempi sateista. Ensi perjantaina aurinko taas näyttäytyisi. Ei kuitenkhan ole hellettä, vaan parissa kymmenessä näyttäisi olevan astheet. Toivoa täytyy ettei ole yhtä kylmää ko viime kesänä. Kalsaria ei vishin voi vielä jättää pois, ettei tule kesälunssaa.

Nämä alkukesän päivät ovat kiihreisiä vai olenko itte tehny sen sellaiseksi. Vai pittääkö minun alkaa jumppaahman heti ko herrään. Tämä taitaapi olla totta minun kohala.

Äitini, joka on ollu kova siivoahman, hokkee koko ajan, että enkö mie ala tekehmän juhannukseksi kunnon siivousta. Mutta mie olen sitä mieltä, että sitä ei tarvitte tehä, koska mie tehin kevhäälä suuremman siivouksen. Kävelee ja hokkee, että on niin pölystä. ko ei mithän tehä. No kyllä mie joun tekehmän ko ei viitsi kuunnella sammaa aina.
Mutta asiasta toishen hyvää kesää teille kaikile.