Horisontissa näkkyy jo valoa

Pitkä, surullinen kesä ja syksy ovat takana, ei vain ollut voimia kirjottaa tännekhän, Mutta elämä voitti ja olen siitä kiitollinen, että jaksan taas. Suru on siirtynyt taka-alale ja en anna sen tulla mieleeni.

Tämä Aino Suholan runo oli usein mielessäni surullisina aikoina:
Tärkeää elämässä
Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo.
Minkä teetkin, tee takapuoli savuten.
Syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä
koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.

Ja jos kaadut, nouse ylös,
pane heftaa polveen ja etene taas.
Jos kaadut aina vain, ajattele,
että kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.

Tuntuu siltä, että mie tehin tuola tavala. On häätyny oppia naurahman ittehlen uuestaan, melkein kaotin sen. Nyt keskityn nykyhetkeen.

Voimaa tästä hetkesta
On aikoja, jolloin on liian raskasta uskoa tulevaan,
emme vain väliaikaisesti ole riittävän rohkeita.
Kun näin käy, keskity nykyhetkeen.
Löydä elämästäsi pieniä iloja ja onnen hetkiä,
kunnes rohkeus palaa.

Odota ilolla seuraavan hetken kauneutta,
seuraavaa ateriaa, unta,
hyvää kirjaa tai elokuvaa.
Odota että ehkä tänä iltana näet tähtiä tai
huomenna aurinko paistaa.
Upota juuresi tähän hetkeen
kunnes voimasi kasvavat ja
pystyt ajattelemaan myös huomista.
Ardis Whitman

Keskikesän juhla

Ei ole tämän kesän alku niin kylymä ko etellinen, mutta viileää on ollu ja tuulee melekein joka päivä. On ollu nuhhaa, mutta vihon viimein tohin jättää kalsarit pois. Kukkia en ole vielä laittanu ulos ko yhtenä päivänä sanothin, että on hallanvaaraa. Pikkuhiljaa tehny pihahommia. Ko ei voi vielä laittaa kukkia ulos, niin ihaillaan niitä muuten

Äiti (88 vuotta) kävi alkuviikosta järjestämässä hänen äitinsä ja isänsä hauta-asioita, tuumasi, että hän ei jaksa ennää kyykistellä (pyllistellä) sielä ja repiä rikkaruhoja. Hauala (varhmaan 4 metriä pitkä) on reunuskivet, pari metriä pituuelta ja niitä on kuus ja siinä kasvaa kortetta, ompas vaikea saaha poies. Hautaustoimisto hoitaa kaiken, laitethan nurmikko. Oli toela hyvä palvelu. Juhannukseksi luvathin, että on valhmiina. Käymä sitten laittamassa kukat laatikhon. Helpotusta äidilleni, hän ansaitsee sen..

Huomena lähethän rippijuhlin ko toiskertasella on konfirmaatio. Lainasin tätä Sirpa Jaakkolan värssyä, (ko ittelä ei tuo runosuoni taho tehä työtä) täältä: https://varssyja.wordpress.com, kiitos siitä.
                                 Rippipäiväsi aika tullut on
                                 lapsuuden portit suljet
                                 ja kuljet alttarille ensi kerran
                                 saamaan pyhää ehtoollista Herran.
                                 Nyt on koittanut aika nuoruuden
                                 ja muistoihin liität sen.
Kuukauen aikana onkin monenlaista juhlaa tieossa, joten siinäpä se kesä mennee ohi hujaoksessa. Toivothan, että lämpenee.

toivotan teille lukijoilleni.

Kesä ja hoppu

Ensimmäinen kesäaamu alko aurinkoisena, mutta ny on aurinko menny pilven taakse. Näyttä sääkarttaki, että on enempi sateista. Ensi perjantaina aurinko taas näyttäytyisi. Ei kuitenkhan ole hellettä, vaan parissa kymmenessä näyttäisi olevan astheet. Toivoa täytyy ettei ole yhtä kylmää ko viime kesänä. Kalsaria ei vishin voi vielä jättää pois, ettei tule kesälunssaa.

Nämä alkukesän päivät ovat kiihreisiä vai olenko itte tehny sen sellaiseksi. Vai pittääkö minun alkaa jumppaahman heti ko herrään. Tämä taitaapi olla totta minun kohala.

Äitini, joka on ollu kova siivoahman, hokkee koko ajan, että enkö mie ala tekehmän juhannukseksi kunnon siivousta. Mutta mie olen sitä mieltä, että sitä ei tarvitte tehä, koska mie tehin kevhäälä suuremman siivouksen. Kävelee ja hokkee, että on niin pölystä. ko ei mithän tehä. No kyllä mie joun tekehmän ko ei viitsi kuunnella sammaa aina.
Mutta asiasta toishen hyvää kesää teille kaikile.

Päiväretket tehty

Tänhän on tullu vettä kaatamalla, piha on aivan veen vallassa, mutta retket tehthin ilman saetta. Mehän kävimä torstaina Hailuossa ja tiistaina Rovaniemellä.
Molemmissa paikoissa olivat omat piirteensa ja vahvuutensa. Hailuoto, saari Perämeressä ja Rovaniemi, läänimme pääpaikka, mikä jää aina plaavin rakhon ko menhän pohjois'en.

Hailuothon on lauttayhteys ja matka kesti  n. ½ tuntia. Menomatka oli tasasempi ko tulomatka, silloin oli vähän tuulista. Kirkon vieressä oli mäntyjä, mitkä olivat 300 vuotta vanhoja. Vanha kirkko paloi 1968 ja uusi kirkko on valmistunu 1972. Saarnatuoli oli kaunis.

Päivä oli aurinkoinen, mutta ko lähethin kotoa kohti niin oli jo pilvistä.
Retkiaikataulu oli tiukka, joten emme ehtihneet viipyä saarella kovin pitkhän. Ko lähen käyhmän sielä niin kesällä olis paras aika käy.
Kuvat ovat ottajan kaltaisia, on sitä sun tätä ja vähän rempahlan.

Vihon ja viimen talvi ohi

Ei ole ennää lunta, mutta tuulee kylmästi. Koko päivän olen ollu ulkona, leikanu penshaita ja haravoinu. Mies oli jonkin aikaa apuna sen ko pystyy. Myyrät ovat tehneet käytäviään nurmikolle. Lehtiä häätyy alkaa haravoihman  ja niita onkin sitten paljon, huhhuh. Fasaaneja ei ole näkyny monhen päihvän ja toivothan että pysyvätki loitola, ko olen istuttanu kukkasipuleita.

Vanhin toiskertasista täyttää 15 vuotta, niin se aika mennee ethenpäin. Äsken hän oli vielä pieni tyttö ja kesälä on jo ripilä. Perjantaina on synttärikahvit. Tuossa kuvassa hän on nuoreman siskon kans. Sisaruksen vuoro on ens kesänä ja samoin on pojanpoikamme. Rakkaat pikkuiseni.
Ja sitten lähethän parile kevätretkele. Mukava lähteä käyhmän. Ensi torstaina Tornion syänyhistys järjestää reissun Hailuothon. Edellisestä kerrasta onkin jo muutama vuosi ko olen käyny sielä.

Hailuo'on kirkko

Majakkapiha

Tällä matkustethan

Hailuoto Organum

Kotiseutumuseo Kniivilä

Hailuo'on luontonäyttely

Sitten menhäki ensi tiistaina Rovaniemele ja sieläki tullee käytyä harvoin.

Mutta olen mie kotonaki.

Ystävän kans reissathan

Näinhän se yö kulluu

Ajankohtaista mulle

Nuorin poikani tehnyt tämän mulle ko oli eka luokalla

Ikäni muistan ko hän tuli koulusta tämän kans, minun pienelä koululaisela oli niin iloinen ja onnellinen ilme kasvoila. Sitten äitienpäivä aamuna hyvin tomerana antoi sen mulle ja sano että hän rakastaa minua valtavasti ja rutisti niin ettei henki meinanu kulkea. Rakastan teitä kaikkia neljää poikaani, olette hyvin tärkeitä mulle. Vielä aikuisenaki he yllättävät minut sanomalla, että olen heille rakas.
Oma äitini on mulle rakas. Vanhin poikani kävi tänhän Utsjoele mennessä toivottamassa hänelle ja minulle aitienpäivää. Ja isomummon luokse tuli vierailulle myös seiska luokkalainen pariksi yöksi. Äitini on iloinen heidän käynnistä ja olemisesta.

Ko ei vielä oikein voi virkata käen vuoksi, olen suunnitellut pihahommia. Lunta on vielä jonkin verran, mutta nyt sattaa vettä niin eiköhän se sula pois. Kukkapenkki on tärkein rojekti ja muutama marjapensas istutethan. Penkhin on omat taimeni ja täältä

tuli viime viikola 20 Peach Dwarf kukkasipulia 

ja joitain näistä, ei kaikkia.

Pari päivää sitten paloi serkkujeni kotipaikan navetta. Oli tuuri, että naapuri näki  palon ja näin säilyi heiän kotitalonsa, mitä olhan peruskorjaamassa. 

Lehessä varotethin Keminmaan Kirkonmäen koulun oppilaitten vanhempia on varoitettu maholisesti lapsille vaarallisesta henkilöstä. Oppilasta oli houkuteltu kyythin ja kysytty lasten yhteystietoja. Minun häätyy toiskertasia, jotka asuvat Kemissä Vainiola, varottaa myös. Tytöt ovat vielä niin varomattomia, uteliaita ja menevät juttelehman viehraitten kans.

Tässä eityksessä on pari tuttua, joten eikö kylttyyria harrastahman.

Tämä on saanu paljon kehuja.

Tästä linkistä voi katsoa esityksen http://www.pohjolansanomat.fi/live?kepit_id=ALMA-26042015&kepit_lang=fi%22
Ja sittenhän ensi viikola on kotikaupungin viikko.     

Mie sain jo maanantaina poikien ostamat lahjat. Oli miehleinen. Kiitos rakhaat. Tainu mies olla asiala.

Ulko-ovi ja mietintämyssy

Nyt on alkanu vanhale ulko-ovele lähtölaskenta.Onhan se kyllä palvellu meitä hyvin monia vuosia. Kläpit ovat räivihneet sitä ja pamhauttahneet voimala kiini. Ongelmia on alkanu olla oven kiini laitossa. Vaikka kuinka yrittää niin ei onnistu. Aika vethoinenki se alkaa jo olehman, sukat vain pyörivä jalassa ko seisoo etheisessä. Tänhän käythin Lakkapäältä esitheitä hakemassa, mutta muualtaki kyselhän hintoja. Ja huomena tullee Lämpäluksilta ikkunoitten esittelijä ja heilähän on myös ovia. On ainaski mistä valita.

On ollu sitten mietintämyssy päässä ja olema päätyhneet ovhen, mikä on samanlainen ko kuvssa alhaala oleva keskimmäinen ovimalli
LämpöLuksin oven etuja

mutta eiköhän muilaki ole jonkinlaisia etuja.

Mietintämyssy on ussein käytössä. Ko joltaki kyssyy asiaa, niin vastaus on, oota mie mietin jonkin aikaa. Aikoihnan ehotima, että me tehemä jonkinlaisen myssyn, missä olisi jos jonkinmoisia ulokheita ja härveleitä. Antaisima sen sitten sille joka tarvittee sitä. Kaverila oli monenlaisen myssyn kuvia, mutta ne ovat kuulema kaohneet kaikki. Sano, että hän on vishin laittanu ne roskhin.
Muutama päivä sitten tuli taas puhetta mietintämyssystä ja kaveri sano että hän oli ettiny uuet kuvat:

No näissä on ainaski vaikka minkälaista härveliä, joten ei ko tekehmän. Met annama sitte sen kaveriporukassa sille joka tarvittee sitä.

Meilä on vielä jonki verran lunta pihala. Se ei vähene nopeasti ko on ollu yöpakkasia. Ei ole tehty vielä mithän ulkohommia, mutta suunniteltu on sitäki enemmän. Ja eikös se ole jo puoliksi tehty. Ehkä pääshän haravointi homhin loppu kuusta. Joitaki muuttolintujaki on jo ilmaantunu. Kevät tullee tänneki.

Tervetuloa uuet plokin lukijat.
Kommentit ilahuttavat, kiitos.

Minulle tärkeät

On mulleki noita rakhaita kertyny elämän matkala. Perheeni, toiskertaset. äitini, miniäni, terveys, kummilapseni, sukulaiseni, ystäväni, blogini lukijat, kukat, harrastukset. Luonto on myös rakas.

Ohje kläpile

Kivikkoinen polku

Meänki elämä on ollu sellainen, mutta nyt alkaa olhen tasasempaa. Olen sitä mieltä, että elämässä on hyä olla laaksoja ja kukkuloita. Mulle tärkeät asiat elämässä ovat lähelä. Mitä ihminen muuta kaipaisikhan?
Lapin luonto luo outoa taikaa... sielä sielu leppää.

Tämäki on mulle tärkeä, sillä oma kissa kuului rakhaishin.

Mie voin sanoa, että elämäle kiitos, sain siltä paljon.