keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Pienin askelin ethenpäin

Talven, kesän ja kevhään askelheet ovat takanapäin ja syksyä ja uutta talvea kohti kuljethan. Keveämälä mielelä menhän uutta huomista kohti. Ja kuvitelha, että nuo kivet ovat pienet askelmat. Perheen ja ystävien tuela sekä omala tahonvoimala selvisin pitkästä, tummasta kaudesta elämässäni. Nyt olen jättäny negatiiviset ihmiset ja itsensä kehujat ystävieni joukosta pois. Nyt ei ahista niin paljon ja ittelä on parempi olo.
Aloin ny syksylä tekehmän unelmakarttaa. Kartta tehdessä on lupa haaveilla, mulla onkin niitä paljon ja ittehän mie tiän, mitä tarvitten. Mie tehen karttaa leikkaamala minua kiinnostavia kuvia ja tapahtumia aikakuslehistä, ko mie en ossaa piirtää. Enkä tehe siittä liian isoa. Saapa nähä, miten luovuuteni kukkii ja mielikuvitukseni lentää. Ootan jo millainen on lopputulos.
Mie olen iloinen, että selvisin kaikesta kivusta, surusta, hylkäämisestä, vaikka ne yrittivät saaha otheen minusta. Kyllä elämä on ihanaa ja perhe ja jäljellä olevat ystävät ovat kultaakin kalliimpia.
Pidä itsestäsi huolta
helli itseäsi, ilahduta itseäsi
anna yllätyslahja itsellesi.
Se ei ole syntiä
vaan oikeaa rakkautta!
Sinä olet tärkein
mitä sinulla on.
Ja kun sinulla
on hyvä olla
sinun lähelläsi
on myös toisten
hyvä olla. Marleena Ansio  
Tässä minun verenpainelääkheeni.

2 kommenttia:

  1. Ihana kissa. Löysin blogiisi yhden toisen blogin kautta ja liityin lukijaksesi. Mukavan tuntuinen, oman oloinen blogi.

    VastaaPoista